Kausi 1992-1993

Timo Parkkalin (KuPs-Volley) ja Jukka Raiskinmäen (Etelä-Kuopion Ilves) kanssa solmittiin 6.5.1992 pe­laaja sopimukset. Passarina jatkoi Viktor Stanoulewitch. Siinä olikin sellainen kolmikko, että yleisöltäkin oli loppua mielenkiinto, niin ylivoimainen Tornion Lentis-88 silloisessa kakkossarjassa kotioteluissaan oli.

Marraskuussa 1992, kun pääsy ylempään jatkosarjaan oli varmistunut, onnistui Oulun NMKY voittamaan Lentis-88:n juniori pitoisen joukkueen Torniossa. Tuosta ottelusta alkoi toista vuotta kestänyt kotiotteluiden putki. Kauden lopuksi miesten ykkösjoukkue nousikin 1-sarjaan.

Naisten joukkueen vahvistukseksi saatiin Jelena Sokolovskaja, jota pidettiin maamme parhaana nais­puolisena ulkomaalaisena lentopallolähettiläänä. Hän osoitti että naisetkin voivat päättää hyökkäyksiä niin että ”laitaparrut notkuvat.” Vaikka Jelena oli isokokoinen ja parhaimman lentopallo uransa jo ohittanut, jaksoi hän raataa kentällä niin että osa pelaajista oli jäädä työttömäksi. Kauden päätyttyä naiset olivat varmistaneet jatkopaikan 1-sarjassa.

Junioritoiminnassa käynnisteltiin Meri-Lapin Tiikerit – projektia tavoitteena juniori lentopalloilun kehittäminen koko Meri-Lapin alueella. Toiminta käynnistyikin mukavasti, mutta jatkossa se hiipui. Aika ei tuolloin ollut vielä kypsä tämän alueen yhteiselle joukkueelle.

Vierastyöläisten esimerkki ja henkilökohtainen taitotaso antoi omillekin pelaajille potkua harjoitteluun ja näin kehitystä tapahtui huomattavasti tällä kaudella.

Tornion Lentis-88 haki järjestelyoikeuksia maailman suurinta juniorilentopalloturnausta Power Cupia, varten Suomen Lentopalloliitolta Power Cup 94 järjestely oikeus myönnettiin 2.2.1993 Lentis-88:lle. Tuosta het­kestä alkoi seuran tähän astisen historian laajamittaisin talkooponnistus. Matti Heikkilä valittiin järjestelytoimikunnan puheenjohtajaksi ja hänen johdolla kerättiin monisatapäinen vapaaehtoisjoukko joka rupesi välittömästi käytännön toimiin