Kausi 1993-1994

Kauden 1993-1994 tärkein pelaajahankinta oli Terje Palu, Viron maajoukkueessakin pelannut passari. Hänen tulonsa poisti naisten joukkueelta sen suurimman ongelman Minna Hoolin lopettamispäätöksestä seuranneen passaripulan. Yhdessä uuden valmentajan, Asko Saukkosen kanssa joukkue lähti luottavaisena sarjaan, mutta lopuksi kuitenkin taisteltiin sarjapaikan varmistamisesta, jossa onneksi kuitenkin onnistuttiin.

Miesten joukkueella oli myös uusi päävalmentaja, Juha Lantto. Joukkueen runko oli säilynyt suurinpiirtein samana ja näillä eväillä lähdettiin tavoittelemaan mahdollisimman hyvää sijoitusta 1-sarjassa. Kausi etenikin niin hyvin että nousu mestaruussarjaan jäi käytännössä yhden voiton päähän.

Vuosina 1992-1994 rekisteröityjen pelaajien ja joukkueitten määrä oli huipussaan. Varsinkin juniorijoukkueitten osalta määrä oli huomattavan suuri, v.92 15 joukkuetta ja v.93 13 joukkuetta. Tällöin tapahtui oikeastaan lentopallon läpimurto torniolaisessa juniori urheilussa. Laji sai paremman aseman myös koululiikunnassa, ja asema vain vahvistui tulevan Power Cupin myötä.

Taloudellisesti kausi 1993-1994 oli erittäin raskas. Laman syveneminen yhteiskunnassa ja siitä seurannut sponsorituen vähentyminen pakotti etsimään uusia rahoituskeinoja jo olemassa olevien lisäksi. Erilaiset talkootyöt tulivat voimakkaasti kuvaan mukaan. Aiemmin oli ollut jo Putaan hallin viikonloppuvalvonta ja nyt tehtiin runsaasti erilaisia järjestymistehtäviä sekä järjestettiin diskoja nuorille. Vojakkalassa pidettiin ensimmäiset nahkiaisriehat ja ne järjestettiin yhdessä paikallisen nuorisoseuran kanssa. Tornion Uimaseuran kanssa järjestettiin järjestömessut, joilla myös alueen oppilaitokset esittäytyivät. Noina vaikeina aikoina hyvä yhteishenki ja pyyteetön talkootyö oli seurallemme ratkaisevan tärkeä.